Intiassa on monia sadunhohtoisia paikkoja ja Hampi on varmasti yksi satumaisimmista. Kun maapallolla jaettiin kivia joskus ammoin, niin Hampin osaksi tuli saada niita paljon. Maisema on paikoin kuin toiselta planeetalta. Voisi hyvin kuvitella Marssissa nayttavan talta. Ihmiset ovat vuosituhanten aikana aikana kayttaneet kivea taalla rakennusmateriaalina temppeleihin, palatseihin, vesikouruihin, patsaisiin ym. Kivi on rakennusmateriaalina kestavaa ja siksi vanhat rakennelmat ovat hyvin sailyneita, ellei ihminen itse ole niita uusiokayttanyt, tai havittanyt.
Hampissa on suuri maara 1300-1600 luvuilta hyvin sailyneita rakennuksia ja alue on julistettu maailman perintokohteeksi. Hampi toimi noina aikoina Vijayanagar hinduimperiumin paakaupunkina ja suurimmillaan siella asui puoli miljoonaa ihmista.
Nyt maailman perintokohteena Hampin aluetta ollaan julistamassa kokonaisuudessaan suojelukohteeksi ja sen keskustan basaarialuetta ollaan siistimassa luvattoman rakentamisen jaljilta. Hampissa oli nahtavaa moneksi paivaksi ja me tutustuimme paivan riksha-ajelulla 6-7 paakohteeseen, jonka tehtyamme olimme todellakin nahneet temppelinraunioita kylliksemme. Ajelu paattyi ihastuttavaan Mangotree ravintolaan, joka oli rakennettu 400 -vuotiaan mangopuun alle. Ravintolasta oli hyva nakyma joelle.
Joki oli nyt pienena alhaalla mutta monsuunisateiden aikana se tulvii ravintolaan asti. Hampin alue on kuuluisa apinoistaan ja se on hindutarinoissa apinajumala Hanumanin syntymapaikka. Joen toiselle puolelle, kalliovuoren paalle on rakennettu Hanumanin temppeli, johon on kivuttava 560 askelmaa.
Menimme lautalla joen yli ja vuokrasimme mopon ja paastyamme temppelin luo aloitimme kapuamisen.
Vuoren paalta oli hienot nakymat jokilaaksoon ja munkit lausuivat paksusta kirjastaan pyhia teksteja.
Mopon vuokraaja laittoi tankkiin limsapullosta 1,5 l polttoinetta ja vakuutti sen riittavan temppelille ja takaisin. Oikeassa han olikin mutta pelkasimme sen loppuvan paluumatkalla.
Lauttamatkalla takaisin naimme kuinka temppelin kuuluisa Lakshmi norsu asteli joelle rappusia pitkin alas. Norsu pestiin joessa joka paiva ja harjattiin hyvin juuriharjoilla sen maatessa vedessa. Pesu naytti kestavan ja kestavan joten kavimme valilla syomassa ja,kun tulimme takaisin oli jo toinen kylki vuorossa. Lopulta koko norsu oli pesty ja se nousi ylos vedesta. Norsun hoitajat antoivat muutaman ihmisen ratsastaa silla ennenkuin se paasisi ansaitulle iltalevolle. Mara kaytti tilaisuutta hyvaksi ja nousi muurilta norsun selkaan. Oli aika vaikeea pysytella selassa ilman satulan tapaista kun norsun hartiat liikkuivat askelten tahdissa. Pudotus olisi ollut melkoinen. Mara taputteli norsun metrin leyista karvaista paata ja onnistui pysyttelemaan selassa
kierroksen ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti