Matkasuunnitelmiimme kuului viettää viimeinen viikko rannalla, uiden ja nauttien auringosta. Valitsimme nettiä ja lonelyplanettia tutkittuamme kohteeksemme pienen Agondan kylän Goan osavaltiossa. Se on 7000 asukkaan kylä, jossa turismi on vielä pientä.
Tulimme pimeän aikaan junan ollessa pari tuntia myöhässä ja otimme bambumajan ensimmäisestä paikasta. Päätimme etsiä seuraavana päivänä edullisemman ja paremman majapaikan. Majat Agondassa on rakennettu rannalle meren välittömään läheisyyteen ja ne puretaan pois monsuunisateiden ajaksi joka vuosi ja rakennetaan uudelleen uuden kauden alkaessa.
Laki nimittäin kieltää pysyvän rakentamisen rantavyöhykkeelle ja siksi sadat mökit ja majat on rakennettu siten, että ne on helppo purkaa ja rakentaa uudelleen. Tämä helppous tekee niistä heppoisia ja väliaikaisen oloisia. Löysimmen kuitenkin meitä tyydyttävän vanerimajan, jossa oli puhdas paksu patja, ehjä iso hyttysverkko sängyn päällä, sekä kylpyhuone jossa vesi juoksi lattialla oikeaan suuntaan.
Kun oven aukaisi amulla, sieltä näkyi hiekkaranta ja meri muutamien kymmenien metrien päässä. Olimme tyytyväisiä majoitukseemme. Sari sai valitettavasti vuorostaan mahataudin ja joutui pariksi päiväksi epäkuntoon. Onneksi kylältä sai vihreitä kookospähkinöitä, joista Sari joi pillillä vatsaa rauhoittavaa mehua. Vihreä kookosmehu on hyvä lääke mahatautiin ja siitä saa mineraaleja ja sokeria.
Intiassa törmää monenlaisiin joogaopettajiin. Osa on länsimaalaisia harrastajia ja tunnit voivat olla pelkkää fyysistä harjoitusta. Suunnitelmamme omistautua joogalle hyvän opettajan johdolla Goalla, menivät osittain mönkään Sarin sairastumiseen ja monenkirjaviin opettajiin liittyen, mutta viimeisenä päivänä löysimme intialaisen opettajan. Tunnista tuli merkittävä muisto opettajan määrätietoisen asenteen ja ammattitaidon vuoksi. Agondasta jäi hyvä fiilis muutenkin ja ajattelimme palata sinne joskus uudelleen.
Jalka-ja käsihoito kahdelta yhteensä 10 €
Auringonlasku-meditaatio aaltojen tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti