Tuli aika jättää hyvästit rantaelämälle ja lähteä taas ulos oikeaan Intiaan. Matkustimme pohjoissuuntaan Puneen junalla ja linja- autoilla. Reitti kulki vuoriston ja suuren luonnonsuojelualueen läpi, jossa asuu mm. tiikereitä. Matkan pituus oli yhteensä n. 600 km ja yövyimme matkalla Kolhapurissa. Intian matkailussa on kuvaavaa, että tällaiseen matkaan voi helposti kulua kaksi täyttä päivää ja perillä on ylpeä suorituksestaan ja väsynyt matkan rasituksista.
Pune on moderni kaupunki ja sitä pidetään Maharasthra osavaltion kulttuurisena pääkaupunkina. Kaupungissa on paljon erilaista tekniikkaan liittyvää koulutusta ja teollisuutta. Se on yksi nopeimmin kasvavia kaupunkeja Aasiassa, ja sinne rakennetaan koko ajan paljon uutta.
Mahatma Gandhi oli vankeudessa Aga Khanin palatsissa kaksi vuotta vaimonsa ja sihteerinä kanssa, jotka kuolivat vankeuden aikana.
Osa Gandhin tuhkasta on sijoitettu hautamuistomerkiin, joka sijaitsee hänen vaimonsa ja sihteerinä haudan välittömässä läheisyydessä.
Linnan puistossa oli kolmen bussilastin verran iloisia koululaisia järjestäytymässä kotiin lähtöä varten ja iloiset lasten äänet toivat eloa rauhallisuuteen.
Rakennuksen takana tehtiin muotokuvia äidistä ja tyttärestä. Molemmilla oli samanlaiset leningit päällään.
Kävimme myös heimojen kulttuuri museossa - Tribal Cultural Museum. Intiassa on 750 eri heimoa, joissa on yhteensä 84 jäsentä ja joilla kaikilla on oma ikiaikainen kulttuurinsa ja tapansa.
Mielenkiintoiset yhteisöllisyyttä kuvaavat ornamenttikuviot sisälsivät hauskoja pieniä yksityiskohtia. Kuvia piirrettiin mm. majojen seiniin. Museossa oli esillä myös soittimia ja erilaisiin rituaaleihin kuuluvia esineitä.
Eri jumalien kasvoja oli museossa iso liuta. Ne olivat enemmän myötätuntuisen näköisiä kuin pelottavia.
Intian itsenäisyyttä vaadittiin monella taholla jo ennen kuin Gandhi kumppaneineen onnistui yhdistämään voimat. Yksi itsenäisyystaistelija oli heimopäällikkö Birsa Munda 1875- 1900
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti