Joogaa Kaivalyadhamissa

Vuonna 1924 perustettu Kaivalyadhama  Yoga Hospital sijaitsee Lonavlan pikkukaupungissa Mumbain ja Punen välissä. 

www.kdham.com

Siellä on joogaopisto ja luontaishoitola mistä saa naturopatisia ja ayurvedisiä hoitoja. Paikkaan on tehtävä varaus hyvissä ajoin ja mekin olimme tehneet sen jo puoli vuotta aikaisemmin. 

Paikan on perustanut Swami Kuvalayananda ja se on nykyisin yksi vanhimmista ja tieteeseen painottuvimmista joogaopistoista. Swami Kuvalayananda rakennutti Kaivalyadhamin ja loi sen hengen tarkoituksenaan luoda paikka missä ihmiset eri maista voivat opiskella Patanjalin 8 askeleen mukaista hathajoogaa ja missä käytäntö ja tiede yhdistyisivät. Joogassa painotetaan, että fyysinen harjoitus on vain yksi joogan osa-alue. Pääpaino on henkisessä kasvussa. 

Saimme tilaisuuden viettää Kaivalyadhamissa viikon. Viikkoon sisältyi täysihoito, sekä päivittäin kaksi asanatuntia, hengitysharjoituksia (pranayama), meditaatiota ja kaksi naturopatista hoitoa joka päivä. Viimeiseksi illalla oli vielä joku joogaan liittyvä luento. Hoidot olivat vesi-, tai mutahoitoja ja hierontaa. Saimme myös ruokavalio- ohjeet, jonka mukaan keittiö palveli meitä. Paikassa tarjottava ruoka oli sattvista kasvisruokaa ilman sipulia ja valkosipulia ja erittäin maukasta.

Alueella on kirjasto, patologinen osasto, laboratorio, opiskelijoiden ja vierailijoiden majoitus-, harjoitus-ja opintotiloja. Lisäksi on kaksi kauppaa, joista toisessa on tarjolla paljon joogan opiskeluun liittyvää kirjallisuutta. Instituutilla on 13 keskusta 8 eri maassa. Paikassa on opiskellut myös suomalaisia joogaopettajia.

Joogatunnit alkoivat aamuhämärässä siten, että aurinko nousi joogatunnin aikana. Iltajoogan aikana aurinko laski ja tunnin loputtua oli jo pimeä. Joogaryhmiä oli kolmentasoisia. Opimme meille uuden Kaivalyadham- joogan, jota meille opettivat taitavat opiston opettajat. Kyseinen jooga on hyvin lempeää ja hidastempoista. Hengityksen tarkkailu on pääosassa.

Ennen aamun asanatuntia puhdistetttiin nenä. Tämä nokkakannun käyttö oli se helpoin tapa.

Saimme muutamia uusia ystäviä kurssikavereista. Kuvassa Shinu ja Sari. Joogakurssilaiset olivat suurelta osin intialaisia ja ranskalaisia. Vanhimmat osallistujat olivat yli 80-vuotiaita ja nuorimmat parikymppisiä. 

Alueen keskellä on Manana, meditaatiota ja hiljentymistä varten tehty rakennus. Rakennusta kiersi lenkkipolku, jota ihmiset kiersivät kuntoilun ja mindfulnessin vuoksi.

Opiston alue on laaja ja siellä liikkuvat ovat opiston opiskelijoita tai henkilökuntaa. Alue on rauhallinen eikä siellä liiku paljon moottoriajoneuvoja.  Valitettavasti Ashramin lähelle on rakennettu Pune-Mumbai moottoritie ja liikenteen humina kantautuu alueelle.

Tällä mantralla on hyvä aloittaa päivä!

Pune

Tuli aika jättää hyvästit rantaelämälle ja lähteä taas ulos oikeaan Intiaan. Matkustimme pohjoissuuntaan Puneen junalla ja linja- autoilla.  Reitti kulki vuoriston ja suuren luonnonsuojelualueen läpi, jossa asuu mm. tiikereitä. Matkan pituus oli yhteensä n. 600 km ja yövyimme matkalla Kolhapurissa. Intian matkailussa on kuvaavaa, että tällaiseen matkaan voi helposti kulua kaksi täyttä päivää ja perillä on ylpeä suorituksestaan ja väsynyt matkan rasituksista.

Pune on moderni kaupunki ja sitä pidetään Maharasthra osavaltion kulttuurisena pääkaupunkina. Kaupungissa on paljon erilaista tekniikkaan liittyvää koulutusta ja teollisuutta. Se on yksi nopeimmin kasvavia kaupunkeja Aasiassa, ja sinne rakennetaan koko ajan paljon uutta. 

Mahatma Gandhi oli vankeudessa Aga Khanin palatsissa kaksi vuotta vaimonsa ja sihteerinä kanssa, jotka kuolivat vankeuden aikana.

Osa Gandhin tuhkasta on sijoitettu hautamuistomerkiin, joka sijaitsee hänen vaimonsa ja sihteerinä haudan välittömässä läheisyydessä.

Linnan puistossa oli kolmen bussilastin verran iloisia koululaisia järjestäytymässä kotiin lähtöä varten ja iloiset lasten äänet toivat eloa rauhallisuuteen.

Rakennuksen takana  tehtiin muotokuvia äidistä ja tyttärestä. Molemmilla oli samanlaiset leningit päällään. 

Kävimme myös heimojen kulttuuri museossa - Tribal Cultural Museum. Intiassa on 750  eri heimoa, joissa on yhteensä 84 jäsentä ja joilla kaikilla on oma ikiaikainen kulttuurinsa ja tapansa.

Mielenkiintoiset yhteisöllisyyttä kuvaavat ornamenttikuviot sisälsivät hauskoja pieniä yksityiskohtia. Kuvia piirrettiin mm. majojen seiniin. Museossa oli esillä myös soittimia ja erilaisiin rituaaleihin kuuluvia esineitä.

Eri jumalien kasvoja oli museossa iso liuta. Ne olivat enemmän myötätuntuisen näköisiä kuin pelottavia.

Intian itsenäisyyttä vaadittiin monella taholla jo ennen kuin Gandhi kumppaneineen onnistui yhdistämään voimat. Yksi itsenäisyystaistelija oli heimopäällikkö Birsa Munda 1875- 1900

Rahakriisi intialaisittain

Sattuipa niin, että eräänä iltana Intian pääministeri Modi ilmoitti, että seuraavasta päivästä lähtien 500 ja 1000 rupian setelit olisivat arvottomia. Toimenpiteellä haluttiin kitkeä rahanpesua ja korruptiota. Nuo kyseiset setelit ovat juuri niitä mitä pankkiautomaatit syöksevät suustaan meille turisteille. 

Seteleistä tuli siis päästä eroon. Meidät ohjeistettiin menemään seuraavana päivänä pankkiin vaihtamaan niitä. Pankeissa oli päällä täysi kaaos. Pitkät jonot ulos asti ja kysyessämme neuvoa meille sanottiin, ettei turistien rahoja vaihdeta, vaan heidän tulisi mennä lähimmälle lentokentälle! Meillä ei onneksi ollut suurta ongelmaa, koska majapaikkamme suostui ottamaan seteleitä vielä muutaman päivän. Ongelmaksi tuli kuitenkin lisäkäteisen saaminen. Pankkiautomaatit olivat kiinni, koska pankeilla ei ollut laittaa niihin rahaa. 

Vietimme pari turhautunutta ja hikistä päivää kaupungissa yrittäen saada käteistä. Onneksi majapaikan omistaja hyväksyi Visakortin ja antoi sillä vähän rahaakin, jotta pääsimme jatkamaan matkaa.
Rahakriisimme helpotti ainakin joksikin ajaksi Punessa, missä onnistuimme muutaman tunnin jonotuksen jälkeen tekemään nostot kahdesta automaatista. Suurimmat kärsijät ovat kuitenkin jälleen tavalliset pienituloiset intialaiset. Lehdestä on voinut lukea juttuja miten jonoissa on kuollut ihmisiä sydänkohtaukseen ja miten joku epätoivoinen nainen oli tehnyt itsemurhan säästettyään koko elämänsä rahaa sängyn alla olevaan laatikkoon. Joka päivä sanotaan että tilanne helpottuu parin päivän sisällä. Uusia 500 rupian seteleitä ei ole vielä tullut, mutta 2000 setelit ovat jo jaossa. Siitä on seurannut uusi ongelma, kun vaihtorahaa noin suurelle summalle ei välttämättä löydy.

Om Beach

Gokarna ja siellä sijaitseva Om Beach todettiin hyväksi paikaksi ensimmäisellä Intian matkallamme. Oli mielenkiintoista mennä takaisin viiden vuoden jälkeen ja nähdä miten paikka on muuttunut.

Ulkoapäin kaikki näytti samalta. Majoituspaikkoja ei ollut tullut lisää eikä kauppoja rannalla ollut edelleenkään. Vain muutama helmien kaupustelija yritti ansaita elantonsa.

Suunnistimme tuttuun Nirvana Cafe: een ja saimme huoneet. Kyseinen paikka on rannan tasokkain, mutta kallein. Me maksoimme kahden hengen huoneesta kylppärillä ja terassilla 900 rupiaa (n.12€), mutta rannalta löytyy vaatimattomampaa majoitusta jopa 200 rupialla.

Aallot olivat alkuun suuria ja meressä ei tehnyt mieli käydä kuin kastautumassa, mutta vähitellen ne pienenivät ja saimme nauttia Arabian meren vilvoittavasta sylistä.

Vaikka palvelut eivät rannalla olleetkaan lisääntyneet, niin paikan luonne oli muuttunut. Aiemmalla visiitillä ravintoloissa soitettiin lähes pelkästään intialaista musiikkia ja rannalla näkyi joogaajia ja meditoivia matkalaisia. Nyt suurin osa turisteista oli israelilaisia nuoria, jotka soittivat omaa musiikkiaan, söivät omaa ruokaansa (sitä löytyy listoilta) ja bilettivät aamuun saakka. Paikasta on tulossa hyvää vauhtia pikku Goa.

Om Beachillä tiemme matkakumppaneistamme erosivat. Jaana ja Teemu lähtivät omille teilleen kohti etelää.

Me jäimme viettämään rantalomaa ja nauttimaan auringosta ja lämpimästä merivedestä.

Rantakallioilla vaeltaminen voi olla vaarallista many people died here

Kuvassa näkyvä otus muistuttaa kuivaa lehteä ja se liikkuu kuin tuulen viemänä.

Om Beachin lähellä sijaitseva Gokarna on pieni mutta tärkeä hindujen pyhä kaupunki.

Katukuvassa näkyy paljon pappeja ja muuta toimitusväkeä. Musiikki ja rukoukset kaikuvat temppeleistä kaduille.

Temppelien edestä voi ostaa kukkia mukaan vietäväksi sisään.

Gokarnan juhlakärryt ennen ja jälkeen koristelun.

Hampi

Kaksi päivää bussissa köröttelyä kunnes saavuimme Hampiin. Matkanvarrella yövyimme Sholapurin kaupungissa, missä liikenteen kaaos oli ennennäkemätöntä. Kadunylitykseen teki mieli ottaa riksha, niin pelottavalta se näytti. Paikallisten ystävällisellä avustuksella selvittiin.

Hampi oli meille ennestään tuttu paikka viiden vuoden takaa (kts aiempi blogi). Tässä välissä alueelta oli purettu basaarit temppelin ympäristöstä, mikä vaikeutti suunnistamista jonkin verran. Suurempi haaste oli kuitenkin selvitä suunnattoman ihmispaljouden läpi rinkat selässä. Hampiin oli nimittäin tullut 30 000 ihmistä viettämään vuotuista Hampi-festaria! Meillä ei ollut tapahtumasta mitään ennakkotietoa ja ihmetys oli suuri, kun bussi jätti meidät keskelle festivaalialuetta.

Hampissa on jotakin sadunomaista ja kiehtovaa. Se on aikoinaan ollut suuren hindudynastian keskus, josta jäljelle on jäänyt hienoja enemmän tai vähemmän säilyneitä raunioita. Kylää hallitsee mahtava apinoiden asuttama Virupaksha temppeli. Temppelin ja joen väliin jää turistialue, missä on lukuisia halpoja majapaikkoja ja ravintoloita.

Hampin maisemat ovat oma lukunsa. Kallioita ja pehmeiksi hioutuneita valtavia kivenlohkareita on joka puolella. 

Joenrannassa paikalliset asukkaat ja festivaalivieraat suorittavat aamutoimiaan, pyykkäävät ja syövät. Joskus voi nähdä, kun temppelinorsu Lakshmia kylvetetään.

Vuokramopoilla käytiin muutaman kilometrin päässä vuorenlaella sijaitsevalla Hanumanin temppelillä. Portaita oli 575. Hanuman jumalan sanotaan syntyneen vuorella. Näkymät ovat upeat.

Vuorenlaelta voi lähettää myös omat rukouksensa maailmalle ja saada siunauksen paikallisilta. papeilta.