Shiva temppelin festivaali

Reippureissaajan raamattua Lonely Planet-kirjaa lukiessamme huomasimme sattumalta, että Ernakulamin kaupungissa (siis Kochissa) on meneillään viikon mitaiset festivaalit juuri silloin, kun olisimme ohittamassa kaupunkia. Tutkimme asiaa netissä tarkemmin ja saimme selville, että kyseessä on Shiva-temppelifestivaali, jonka aikana järjestetään  kulkueita elefantteineen ja soittajineen. Sinne siis!

Löysimme pienen temppelin ja hiljaisen kadun vaatimattomine koristeluineen ja epäily tiedoistamme paikan ja aikataulun suhteen kasvoi. Kysyimme asiaa paikallisilta ihmisiltä, jotka kertoivat, että kulkueen oli määrä tulla katua pitkin n. 15 minuutissa! Yht´äkkiä paikalla oli monimiehinen orkesteri (rummut, torvet, symbaalit), valtavasti ihmisiä ja kolme upeasti koristeltua norsua ratsastajineen. Ja korviahuumaavan kovaääninen soitto alkoi!

Vähitellen kulkue alkoi liikkumaan temppeliä kohti ja edempänä oli lisää soittajia, sekä jumalhahmoiksi pukeutuneita tanssijoita, joita seurasimme läheiseen puistoon. Puistossa oli karnevaalimeininki; kojuja, ihmisiä, meteliä ja lisää norsuja. Kunnon festarit!

Keralan Varkala ja Amrithapuri

Rentouduttuamme muutaman paivan Arabianmeren rannalla tutussa Varkalassa

jatkoimme matkaa laheiseen Amrithapuriin Amman ashramiin. 

Kolmipaivaisen vierailun ajan asuimme jalleen Kali-temppelin vieressa olevassa korkeassa rakennuksessa, nyt 9 kerroksessa. Amma oli juuri palannut muutaman viikon mittaiselta Etela-Intian kiertueelta ja meilla oli tilaisuus paasta katsomaan iltaisin pidettavia musiikkiesityksia. Menimme myos darshaniin, jossa Amma vastaanotti tuntikausia ihmisia halattavaksi. Yhtena paivana oli viikottainen yhteismeditaatio rannalla.

Ashramin elama tuntui menevan samoja latuja kuin edellisella vierailulla kolme vuotta sitten. Asuminen on hyvin vaatimatonta, mutta todella edullista, huoneen hinta on n.7euroa yolta. Kavimme joogatunneilla aamuisin ja ne olivat nyt erikseen miehille ja naisille. Joissakin muissakin asioissa tuntui, etta luostarisaantoja korostettiin hieman enemman, mika on ymmarrettavaakin lukuisten vierailijoiden vuoksi. Ashram on kuitenkin satojen munkkien ja nunnien asuinpaikka.

.

Kuukauden kuluttua Amma seurueineen lahtee Pohjois-Intian kiertueelle 3 kk:si. Meille kavi onni, etta satuimme paikalle hanen ashramissa ollessaan.

Tamil Nadun temppelit

Tamil Nadu on varsinainen temppeleiden osavaltio, missa hindu-jumalten palvonta kukoistaa. Siella on hienoja temppeleita joka lahtoon ja aanekas ja varikas vakijoukko niiden ymparilla.
Meidan matkamme jatkui Pondicherrysta kohti Trichya ja Maduraita, joissa molemmissa on ainutlaatuiset temppelit.

Trichyn kalliotemppeli - Rockfort Ucchi Pillayar Temple on rakennettu vuonna 700  korkean 83 metrisen kallion paalle ja rakentamista on jatkettu eri vuosisatoina. Varsinainen Ganeshalle omistettu temppeli on vuoren huipulla ja se on suht vaatimaton.

Kokemus onkin temppelille nousu. Kallion sisalle on louhittu avara portaikko, jonka reunoilla on pienia luolatemppeleita. Ensin kiivetaan 186 porrasta, jonka jalkeen tullaan ulos tasanteelle, mista jatketaan viela 183 askelmaa ylos itse temppelille. Nakyma on upea!

Oleskeluun Trichyssa olimme varanneet vain paivan ja heti seuraavana aamuna lahdimme bussilla kohti Maduraita. Kun Chennai on Tamil Nadun paakupunki, niin Madurain sanotaan olevan sen sielu. Tarunhohtoisuutta kaupungin ylle toi heti kattelyssa nakyma rikshasta keskella vilkasta katua iltahamarassa: pitkan kepin avulla tasapainotteleva pikkutytto kavelemassa narulla ja kadulla vieressa seisova toinen tytto laulamassa ja hakkaamassa tamburiinia.

Meenakshi Amman temppelia jotkut kutsuvat temppeleiden temppeliksi. Se on kaupungin keskella ja sen ymparoimaa aluetta kutsutaan temppelikaupungiksi. Siella risteilee hyvin kapeita toistensa kaltaisia katuja ja ensikertalaiselta suunnistaminen vaatii tarkkaa silmaa. Itse alue on 6 hehtaarin kokoinen ja siella on 12 korkeaa tornia, kaikki koristeltu sadoin veistoksin jumalista, jumalattarista, paholaisista ja sankareista. Pelkastaan etelaisessa tornissa on 1511 kuvaa.

Sisalla avarassa temppelissa on tilaa kuljeskella ja ihailla suurikokoisia jumalten kuvia, seka kauniisti varikkain kuvioin koristeltuja kattoja. 

Hotel Padman, jossa asuimme oli kavelymatkan paassa temppelista ja ok.

Auroville

Auroville - Aamunkoiton kaupunki on kokeilumuotoinen kaupunki, jonka perusti vuonna 1968 The Mother,  Blanche Rachel Mirra Alfassa ja, jonka asemakaavan suunnitteli  arkkitehti Roger Anger. Perustamisseremoniaan osallistuneet 124 maan edustajat  toivat paikalle oman maansa maaperaa, jotka sekoitettiin keskenaan ja laitettiin uurnaan amphiteatterin keskelle.

Mother sanoi:  "Aurovillen tarkoitus on olla kaupunki, jossa  miehet ja naiset kaikista maista voivat elaa  yhdessa harmonisesti, rauhassa ilman ahneutta ja politiikkaa . "Aurovillen tarkoitus on nayttaa, etta ihmiset ovat kaikki yhta " Olisikohan John Lennon saanut Imagine lauluunsa sanoitukseen innoitusta tasta?

Kaupungissa asuu talla hetkella n.2500 ihmista ja sen keskella oleva kupolimainen kullanvarinen rakennus Matrimandir on saatu valmiiksi kolmenkymmenen vuoden tyon jalkeen. Keskustassa on myos amphiteatteria muistuttava paikka jossa jarjestetaan juhlia ja kokoontumisia.

Vierailijat otetaan vastaa keskitetysti ja esittelyfilmin jalkeen nakoalapaikalta voi ottaa kuvia.

Vaeltelemaan alueelle ei kuitenkaan ihan noin vaan paase.

Welcome to Auroville

Sri Aurobindo ja The Mother

Sri Audobindo 1872-1950  oli intialainen nationalisti, filosofi, yogi guru ja runoilija. Han opiskeli Englannissa ja palattuaan Intiaan vuonna 1883 liittyi Intian itsenaisyystaistelijoihin ja vaikutti mm. kirjoittamalla artikkeleita erilaisiin lehtiin. Toimintansa vuoksi Aurobindo pidatettiin, mutta vapautettiin todisteiden puuttuessa. Vankilassa han sai mystisia ja hengellisia kokemuksia ja vapauduttuaan muutti brittien hallitsemalta alueelta Ranskan hallitsemaan  Pondicherryyn. Myohemmin han tuli tunnetuksi hengellisena johtajana, jolla oli oma kasitys ihmiselon tarkoituksesta ja hengelliseta kehityksesta. Han kehitti oman joogansa Mirra Alfansan, The Motherin kanssa.

 

Blance Rachel Mirra Alphansa 1878-1973  tapasi Sri Aurobindon Pondicherryssa 1914. Han oli kotoisin Ranskasta ja oli opiskellut taiteita, musiikkia ja korkeampaa matematiikka. Viisivuotiaasta lahtien hanella oli voimakkaita hengellisia kokemuksia. Tuleva The Mother matkusti hoyrylaivalla Intiaan ja tavatessaan Pondycherryssa Sri Aurobindon han tiesi heti tavanneensa henkilon, joka oli esiintynyt hanen nayissaan.. 

Aurobindo ja Mother perustivat yhdessa Ashramin 1926 ja kehittivat oman joogansa, joka on perustuu enemmankin psykologiaan ja jossa ei ole varsinaisia asanoita vaikka liikunta onkin tarkeassa osassa, samoin kuin luonto ja taiteet. He perustivat kouluja ja ympari Pondyn vanhaa  ranskalaista osaa on Ashramin erilaisia laitoksia. Tällä hetkellä noin 1200 jäsentä pitäa yllä ashramin toimintaa mm.laajaa koulutuskeskusta. Sri Aurobindo Ashram.

Pongal- juhlan takia Pondycherryn majoituspaikat olivat varattuja, mutta onnistuimme saamaan viimeisen huoneen merenrannalla sijaitsevasta Sri Aurobindon ashramin ylläpitämästä hotellista hintaan 3,90€//yö. Seuraavana päivänä saimme paremman huoneen merenpuolelta tuplahintaan. Tällä hinnalla sai puhtaan huoneen puhtailla vuodevaatteilla, omalla kylppärillä, tuulettimella ja hyttysverkoilla!

Happy Pongal!

Pongalin juhlinta sai huipennuksensa viikonloppuna Pondicheryssa. Bussit tänne olivat niin täynnä etteivät ne edes pysähtyneet pysäkille ellei joku ollut jäämässä pois. Odottelun jälkeen onnistuimme viimein ahtautumaan rinkkoinemme ääriään myöten täyteen bussiin.

Pondicherry eli Pondy on vähän erikoislaatuinen intialainen kaupunki. Se oli ranskalaisten hallussa 1954 asti ja niiltä ajoilta on jäänyt tänne paljon vaikutteita. Usein kuulee sanottavan, että tänne tullessaan luulee tulleensa Välimeren rannalle Ranskaan. Kahviloissa tarjotaan leivonnaisia, täytettyjä patonkeja.ja erilaisia kahveja. Ravintoloissa on tarjolla oikeita ranskalaisia perunoita .

Rantabulevardilla kulkee illan hämärtyessä iltakävelyllä kaupunkilaisia ihastelemassa meren aaltoja ja auringonlaskua.

Meidän kokemuksemme mukaan tämä on kuitenkin kaukana Rivierasta ja vaikka jossain ruokalistalla voikin olla mainittuna croisant ja capuccino ja poliisilla päässään samanlainen koppalakki kuin virkaveljellään Pariisissa, on meininki täysin intialaista. Näkyvimpiä ranskalaisajan jäänteitä ovat kuitenkin sen ajan rakennukset, jotka tyyliltään poikkeavat täysin täkäläisestä ja, joita on viime vuosien aikana ryhdytty korjaamaan vanhaan loistoonsa.

Sadonkorjuu-juhla Pongalia juhlittiin jo Mahabalipuramissa, mutta juhlinta huipentui lauantai-iltaan. Pongal on perhejuhla ja tuhansia ihmisiä kokoontui rantabulevardille viettämään aikaa yhdessä. Ranta oli täynnä kaupustelijoita,jotka myivät pikku purtavaa, sekä juhlan rituaaliin kuuluvaa rihkamaa kuten pillejä ja tuuliviirejä. Ihmiset olivat pukeutuneet värikkäisiin juhla-asuihin, oli kultaa ja kimallusta. Lapset olivat kuin tuhannen ja yhden yön prinsessoja ja prinssejä.

Kaikki sujui hillitysti ilman näkyvyviä häiriköintejä. Alkoholi ei kuulu intialaisten valikoimaan ainakaan julkisesti ja siksi öykkäröintiä ja riidanhaastamista ei esiinny. Muuten Pongalia voisi verrata suomalaistem Vappuun.

                                     

Takaisin Intiaan!

Kolme vuotta ehti kulua ja paljon asioita tapahtua ennenkuin löysimme itsemme jälleen Helsinki-Vantaan lentoasemalta portilta 38 lähtemässä lennolle kohti Intiaa. Kotimaassa kireä tammikuun puolen välin pakkanen kipristeli varpaissa kun mahdollisimman kevyisssä vaatteissa ja rinkat selässä odotimme bussia Salosta lentokentälle. Tällä kertaa tulomme ja lähtömme tapahtuisi Delhin kautta, kiitos Hullujen Päivien lentotarjousten. Finnairin suora lento Delhiin kuusi ja puoli tuntia. Voisiko vaivattomammin päästä Suomesta Intiaan?

Tarkoituksemme on viipyä Intiassa viisi viikkoa. Koska pohjoisessa on vielä tähän aikaan kylmä, olemme päättäneet viettää suurimman osan matkasta lämpimässä ja siksi lensimme välittömästi etelän Chennaihin, Tamil Nadun osavaltioon. Chennaissa lepäsimme, nukuimme aikaeroa pois vuorokauden ja siirryimme n.50 km linja-autolla alemmaksi etelään Mahabaliburamiin. Tuntui hyvältä päästä nopeasti pois miljoonakaupungin vilinästä ja saasteista.

Täällä juhlitaan parhaillaan Pongal sadonkorjuujuhlaa ja lisäksi on meneillään intialaisen tanssin festivaali. Saimme seurata hienon esityksen Unescon maailmanperintökohteena olevan Shore Templen vieressä.. Temppeli on rakennettu 700-luvulla ja se on yksi  Intian tärkeimmistä nähtävyyksistä. Shore Temple

Mahabalipuramissa viihtyy hyvinkin helposti pari päivää ja enemmänkin. Meren läheisyys tuntuu ja houkuttelee turisteja Intiasta ja länsimaista. 

Kaupunki on kuuluisa kuvanveistotaiteestaan. Joka puolella veistetään patsaita, isoja ja pieniä, painoltaan muutamasta sadasta grammasta moniin tonneihin.