Mysore

Shri K. Pattabhi Jois kehitti astangajoogan Mysoressa ja hanen nimeaan kantava instituutti toimii taalla. Astangajooga on tehokas mielen ja kehon toimintakykya yllapitava ja kehittava joogamuoto. Se pohjautuu Patanjalin 8-askeleiseen tiehen ja erilaisten harjoitusten kautta saavutetaan kaikki 8 askelta  Astangajoogassa on monta sarjaa ja jokainen etenee perusasioiden opettelun jalkeen omaa tahtiaan eteenpain. Suuri osa harrastajista tekee ykkossarjaa koko elamansa. Toisaalta taas viimeiseista kuudetta sarjaa tekee vain muutama ihminen maailmassa. Paastakseen joogatunneille Pattabhi Joisin instituuttiin on sitouduttava vahintaan kuukauden harjoitteluun. Tasta huolimatta instituutti on hyvin suosittu ja tunnit on buukattu tayteen kuukausiksi eteenpain. Meidan astanga-harrastuksemme alkoi viime elokuussa Salon Joogakeskuksessa ja halusimme ehdottomasti kayda vahintaankin tollistelemassa instituuttia ulkopuolelta. Ja siihen oli tyytyminen.

Chamundi-temppeli on tuhat vuotta vanha ja sijaitsee samannimisen korkean maen paalla vain vahan Mysoren keskustan ulkopuolella. Temppelista johtaa tuhat askelmaiset portaat alas ja ne paattyvat valtavan Shivan harka patsaan luo. Meidankin onneksemme ja siunaukseksemme patsaan eteen sytytettiin oljytuikku.

Mysoren keskustassa sijaitsee mahtava maharadjan palatsi, joka on kuin tuhannen ja yhden yon tarinoista . Palatsi oli maharadjan kaytossa 70-luvulle asti, jolloin maharadjojen valtaa ja omaisuutta vahennettiin huomattavasti. Nykyinen prinssi asuu yha perheineen palatsin takaosassa. Tradition mukaan joka lokakuussa vietettavan 10 paivaisen juhlan yhteydessa maharadja nayttaytyy edelleenkin kansalle tunnin paivassa. Palatsin keskella on suuri norsun ja sen kantaman katoksellisen kantotuolin mentava portti, josta maharadja aikoinaan lahti matkoilleen. Kantotuoli oli joskus niin suuri ja painava, etta sen alle tarvittiin kaksi norsua vierekkain.

Teimme Mysoressa ostoksia ja lahetimme paketin kotimaahan. Kauppoja tehtiin mm. miellyttavan Kashmirista tulleen kauppiaan kanssa, joka auttoi myos paketin tekemisessa ja postituksessa. Aluksi kaikki tavarat kaarittiin ja teipattiin tiukaksi kaaroksi muoviin. Sen paalle ommeltiin kasin tiukka valkoinen puuvillakangas, nimi ja osoite paalle ja paketti oli valmis! Varmasti kestavampi kuin pahvilaatikko, mita me olisimme ehka kayttaneet. Kotiin lahetettiin pari sangyn peitetta ja liuta sari-kankaita.

Kaupunkina Mysore oli jonkinverran stressaava ehka liittyen hotellimme keskeiseen sijaintiin. Hotelli Dasaprakash oli valtava siirtomaa-aikainen nuhjuinen kolossi, jonka asiakaskunta koostui paaosin intialaisista. Kauhea hassakka ja hardelli alkoi heti portista ulostultaessa. Kapeita katuja, lukemattomia kauppoja, rikshoja, moottoripyoria, lehmia ja ihmisia, ihmisia, ihmisia... Ensimmaisen kerran matkan aikana jopa ruokapaikan loytyminen oli hankalaa, koska kaikki kuppilat olivat aikamoisen rajun nakoisia. Onneksi hotellin ruokala oli siedettava ja siella tarjottava intialainen ruoka aivan kelvollista.