Ihmettelimme jalleen kerran intialaisten junien pituuksia lahtiessamme Kottayamin asemalta kohti Kochia, mista jatkoimme paikallisbussilla iltahamarissa vuoristoon Munnarin teeviljelmien keskelle. Bussimatka oli jarkyttava huonokuntoisten, kiemurtelevien vuoristoteiden ja kovan vauhdin vuoksi. Kuljettaja teki todella kovaa fyysista tyota pitaessaan bussin tiella. Alamaet mentiin kauheaa kyytia vapaalla ja ylamaet moottoria huudattaen. Ikkunattomassa bussissa huomasi miten ilma kylmeni mita korkeammalle kapusimme.
Vietimme Munnarissa pari paivaa teeviljelmien keskella upeita maisemia ihaillen. Teimme kiertoajelun viljelmille ja vanhoille patorakennelmille rikshan kyydissa.
Lahdimme myos aamuvarhaisella 10 km:n trekille teeviljelmien keskelle kukkuloille. Brunssi nautittiin kukkulan laella, josta nakyi koko Munnar pienen laakson pohjalla. Englantilaiset aloittivat siirtomaa-aikana teenviljelyn Munnarissa ja jotkut istutukset ovatkin peraisin niilta ajoilta ja yli sata vuotta vanhoja. Teekasvi on itse asiassa puu, joka pidetaan matalana leikkaamalla.
Munnarissa kaikki perustuu teen ja mausteiden tuottamiseen. Maailmanlaajuinen yritys TATA omistaa suuren osan teeplantaaseista ja palkkaa toihin paikallista vakea. Yhtio jarjestaa tyontekijoilleen asunnon ja lasten koulutuksen ja jokainen tyontekija kuuluu jonkinlaiseen osuuskuntaan omistaen pienen maaran yhtion osakkeita. Naiset keraavat teelehdet ja heidan paivapalkkansa on nykyisin INR150, eli n.2 euroa. Se on kuitenkin enemman kuin englantilaisten aikaan, jolloin 25 rupiaa tienasi kolmessa vuodessa.
Munnar on 1500 metrin korkeudessa ja sita ymparoivat kukkulat ja vuoret, joista jotkut nousevat yli 2500 metriin. Ilma on oisin viileaa ja lampotila voi silloin laskea jopa nollan alapuolelle. Villasukat, jotka olimme varanneet lentoja ja ylijaahdytettyja busseja varten olivat tarpeen. Fleece-puserot kaivettiin myos ensi kertaa rinkan pohjalta. Paivisin lampotila nousi taas hellelukemiin.
Saavuimme Munnariin sattumalta temppelijuhlien aikaan. Aanekas kulkue kiersi pienta kaupunkia ympari, rummut ja torvet soivat ja varikkaat ryhmat esittivat erilaisia perinteisia hindu- ja heimorituaalejaan.
Munnar jai mieleemme kauniina vehreana teekaupunkina, missa elama on yksinkertaista. Teesta muistamme sen, etta, kun teesato kerataan, oksista otetaan vain nelja ylinta lehtea. Ylimmasta tehdaan valkoista, toisesta vihreaa teeta ja kolmannesta mustaa teeta. Viimeisesta lehdesta tehdaan teejauhoa tai silputtua teeta. Erot maku- ja kofeiinipitoisuuksissa johtuvat pitkalti jatkokasittelyttelysta, jossa tee kuumennetaan, tai hoyrytetaan eritavoin ja erilaisissa lampotiloissa.
Toki mielessamme pyori paluumatka bussilla takaisin alas. Arvasimme oikein, etta kuljettaja laskisi sen vapaalla alas asti tuhatta ja sataa.
Vaikuttaa olevan oikein ikimuistettava reissu. Aurinkoa ja päivänpaistetta matkanne varrelle! Toivottelee opiskelukaverisi- Caty
VastaaPoista