Keralan osavaltio on yksi paakohteista Intian matkamme aikana. Tarkoitus on tutustua Mumbain ja Kanyakumarin ( Intian etelakarki) valiseen alueeseen (2000 km).
Saapuessamme Keralon Kochin lentokentalle, lammin puhtaan oloinen ilma tulvahti vastaamme. Tunnelma oli hieman kuin saapuessa etalan kohteeseen, mutta turistilaumat ja bussit olivat poissa.
Puolityhjassa koneessa, katselimme yha uusia kymmenien kilometrien pituisia hiekkarantoja lentaessamme Mumbaista rannikon suuntaisesti kohti etelaa. Goa jai puolivalissa taaksemme.
Joet, jarvet ja kanavat muodostavat Backwaters nimisen vesiston, josta Kerala on kuuluisa. Alueella kasvatetaan riisia, kookosta ja kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmia.
Kochin kaupunki on syntynyt niemimaalle ja usealle saarelle. Nopea ja mukava tapa liikkua ovat vesibussit.
Turistialue on pieni, Fort Kochi, eraan saaren pohjoiskarjessa. Asuimme siella perhemajoituksessa Bastianeilla. Nama Homestay paikat ovat eraanlaisia pikku hotelleja, joissa perheet ovat varustaneet muutamia huoneita vuokrattaviksi. Tama on oivallinen tapa tutustua puolin ja toisin. Osallistuimme mm. talon isannan siskon jarjestamalle keralalaisen ruuan valmistuskursille, jonne perheen nuoret yllattain tulivat hakemaan meidat moottoripyoralla ja skootterilla. Valmistimme ja nautimme kahden tunnin aikana keralalaista ruokaa ja keskustelimme intialaiseen tapaan kunkin sukulaissuhteista ja elamanhistoriasta. Sarilta kyseltiin kovasti, olenko hanelle kiltti ja itse sain kuulla olevani tamilaisen filmitahden nakoinen.
Viimeisen paivan Fort Kochissa vietimme lahes kokonaan Kathakali Center nimisessa kulttuurikeskuksessa. Aloitimme aamulla meditaatiolla sitarin ja tablarumpujen musiikin auttaessa keskittymisessa. Illalla seurasimme Kathakali (tarinateatteri) esitysta. Nayttelijat ovat vahvasti maskeerattuja ja puettuja hyvin koristeellisesti. Tarinat perustuvat vanhaan hindu mytologiaan, missa hyva ja paha taistelevat keskenaan. Illan lopuksi jaimme viela kuuntelemaan klassisen laulu-harmooni- tabla esityksen.
Tata kirjoittaessa viiletamme junalla maaseudun lapi etelammaksi kohti Keralan paakaupunkia Trivandrumia, nykyiselta nimeltaan Thiruvananthapurum. Intiassa kun ollaan palautettu vanhat nimet brittien siirtomaavallan aikana antamien tilalle. Molemmat nimet ovat kuitenkin viela kaytossa ja tassa tapauksessa hyva niin.
Saapuessamme Keralon Kochin lentokentalle, lammin puhtaan oloinen ilma tulvahti vastaamme. Tunnelma oli hieman kuin saapuessa etalan kohteeseen, mutta turistilaumat ja bussit olivat poissa.
Puolityhjassa koneessa, katselimme yha uusia kymmenien kilometrien pituisia hiekkarantoja lentaessamme Mumbaista rannikon suuntaisesti kohti etelaa. Goa jai puolivalissa taaksemme.
Joet, jarvet ja kanavat muodostavat Backwaters nimisen vesiston, josta Kerala on kuuluisa. Alueella kasvatetaan riisia, kookosta ja kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmia.
Kochin kaupunki on syntynyt niemimaalle ja usealle saarelle. Nopea ja mukava tapa liikkua ovat vesibussit.
Turistialue on pieni, Fort Kochi, eraan saaren pohjoiskarjessa. Asuimme siella perhemajoituksessa Bastianeilla. Nama Homestay paikat ovat eraanlaisia pikku hotelleja, joissa perheet ovat varustaneet muutamia huoneita vuokrattaviksi. Tama on oivallinen tapa tutustua puolin ja toisin. Osallistuimme mm. talon isannan siskon jarjestamalle keralalaisen ruuan valmistuskursille, jonne perheen nuoret yllattain tulivat hakemaan meidat moottoripyoralla ja skootterilla. Valmistimme ja nautimme kahden tunnin aikana keralalaista ruokaa ja keskustelimme intialaiseen tapaan kunkin sukulaissuhteista ja elamanhistoriasta. Sarilta kyseltiin kovasti, olenko hanelle kiltti ja itse sain kuulla olevani tamilaisen filmitahden nakoinen.
Viimeisen paivan Fort Kochissa vietimme lahes kokonaan Kathakali Center nimisessa kulttuurikeskuksessa. Aloitimme aamulla meditaatiolla sitarin ja tablarumpujen musiikin auttaessa keskittymisessa. Illalla seurasimme Kathakali (tarinateatteri) esitysta. Nayttelijat ovat vahvasti maskeerattuja ja puettuja hyvin koristeellisesti. Tarinat perustuvat vanhaan hindu mytologiaan, missa hyva ja paha taistelevat keskenaan. Illan lopuksi jaimme viela kuuntelemaan klassisen laulu-harmooni- tabla esityksen.
Tata kirjoittaessa viiletamme junalla maaseudun lapi etelammaksi kohti Keralan paakaupunkia Trivandrumia, nykyiselta nimeltaan Thiruvananthapurum. Intiassa kun ollaan palautettu vanhat nimet brittien siirtomaavallan aikana antamien tilalle. Molemmat nimet ovat kuitenkin viela kaytossa ja tassa tapauksessa hyva niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti