Varkala Beach

Vihertavansinisen Arabian meren mainingit saapuvat hengityksen tahdissa  hienolle valkoiselle hiekkarannalle, jossa ihmiset uivat, joogaavat, meditoivat, pelaavat jalkapalloa, tai vain lojuvat auringossa. Rantoja on monia ja tilaa riittaa. Portaat vievat ylos kalliolle, jossa kymmenet ruokapaikat tarjoilevat kilpaa erilaisia herkkuja. Ravintoloiden poydista on on suora nakyma  avoimelle valtavalle merelle horisonttiin asti. Pilvia ei tahan aikaan vuodesta yleensa esiinny.  Aurinko helottaa koko paivan meren ylla, kunnes se sukeltaa mereen puoli seitsaman aikaan  ja kalastusalusten  valot ryhtyvat tuikkimaan merella, alaspain kellahtaneen kuun sirpin kivutessa taivaalle.

Kavelytiella Pohjois-Intiasta tulleet kasityolaiset ja kauppiaat esittelevat taidokkaasti tehtyja vaatteita, mattoja, koruja ja koriste-esineita ja myyvat niita edulliseen hintaane. Ravintolat asettelevat iltaisin kaloja jaapedeille ihmisten nahtavaksi ja valittavaksi illan ateriaksi. Eraana iltana mennessamme syomaan paikalle tuotiin kottikarryilla valtavaa miekkakalaa, josta valitsimme itsellemme fileen illalliseksi.Kingfisher-olut mainoksia on paljon, mutta vain harvalla ravintolalla on kalliisti hankittu lupa alkoholin myyntiin. Ne ravintolat, joilla lupaa ei ole, myyvat olutta salaa sanomalehtiin kaarityissa pulloissa ja tarjoilevat sen posliinimukeista. Kinfisher on vaaleaa, mitaan sanomattoman makuista ja kallista.Olutpullon hinnalla saa taalla aterian, joten kovin montaa pullollista ei ole saatu menemaan. Kaljanjuonti ym. alkoholin kaytto tuntuu muutenkin olevan sivuseikka turistienkin keskuudessa.

Ruokapaikoissa kiinnitetaan taalla Varkalassa  huomiota hygieniaan, mutta koskaan ei voi olla varma, joten olemme suosiolla paattaneet Intian matkamme aikana olla tilaamatta salaatteja. Syomme vain itse kuorimiamme hedelmia ja juomme mieluiten suoraan pullon suusta.  Varkalassa olemme tehneet poikkeuksen ja nautimme aamiaisen yhteydessa vastapuristettua tuoremehua.

Joogaa, ayuerveda-hoitoja ym. on tarjolla vahan joka puolella . Hotellimmekin kattotasanteella  jarjestetaan hatha-jooga tunteja. Ayurveda eli  elamantiede on kokonaisvaltainen muinainen luontaishoitomuoto, joka perustuu yrttilaakkeisiin, hierontoihin ym. terapiamuotoihin. Tanaan otimme  puolitoistatuntisen perinteisen Ayurveda hieronnan, jossa kaytettiin tusinan verran erilaisia yrtti-oljyja  ja joka suoritettiin meille vierekkaisissa hoitohuoneissa, intialaisen musiikin tahdissa, hamarassa.

Kasittelysta jai ihanan rentoutunut olo ja pikkulapsen  pehmea iho. Vaikka matkailijat yleensa ajattelevat Ayurvedan olevan vain mukavia oljyhoitoja, on se myos oma tieteen alansa, johon kuuluu omat laakarinsa. Pitkaikaisia vaikutuksia, kuten  elamanlaadun paranemista tai helpostusta vaivaan  voidaan saavuttaa esin 15 paivan hoitojaksoilla, jolloin ruokavalio ym. sovitetaan palvelemaan hoitoa. Ayurvedalla voidaan parantaa laakarin ohjauksella useita sairauksia ja joka kylassa on oma luontaistuote-apteekkinsa.

Paivaohjelmamme on ollut varsin haastava. Aamulla jooga, sitten aamiainen, uintia, paivalepo, valipala, uintia, auringonlasku-meditaatio, illallinen, jonka jalkeen kaadumme taysin uupuneina sankyyn. Valilla ollan yritetty vahan shoppailla ja kayda netissakin..

Mikali valilla haluaa vahan lomaa Intiasta, niin tama on oivallinen paikka siihen.

Trivandrum ja Kanyakumari

Trivandrum on Keralan paakaupunki. Kaikilla osavaltiolla on oma historiansa, ominaispiirteensa ja paakielensa. Jokainen osavaltio pitaa itseaan hieman toistaan parempana,

Trivandrumissa kavimme katsomassa  maharadja Varman omistuksessa olevaa temppelia. Sisaan asti emme paasseet, koska Keralassa  temppelit ovat vain hinduja varten. Kyseisesta temppelista oli jokin aika sitten Hesarin kuukausiliitteessa monen sivun juttu. Siina kerrottiin satumaisista aarteista, jotka loydettiiin, kun viisi temppelin holveista avattiin korkeimman oikeuden paatoksella viime kesana. Aarteet, mm  suuret kultapatsaat, rahat ja korut ovat  peraisin satojen vuosien takaa. Niiden rahallinen arvo on suunnaton ja niista olisi suuri apu Keralan taloudellisiin ongelmiin. Suurinta holvia ei ole saatu viela avata. Korkein oikeus miettii nyt kenelle aarteet kuuluvat. Monen mielesta aarree kuuluu  Vishnu-jumalalle, eika siihen saisi kajota, koska seurauksena voi olla Vishnun kirous. Korkein oikeus siis miettiii edelleen ja kuulee asiantuntijoina mm astrologeja.

Temppeli on pyha paikka, jonne hindut tulevat pyhiinvaellusmatkalle. Riittiin kuuluu myos kastautuminen temppelin vieressa olevassa altaassa. Tasta kaikesta hindut saavat tayttymysta sielulleen, joka syntyy yha uudelleen, kunnes on kypsa sulautumaan suureen yhteiseen tietoisuuteen

.Trivandrumin jalkeen matka jatkui Kanyakumariin, Intian etelakarkeen. Siella on pieni saari, johon on rakennettu Thiruvalluvarin  40m korkea patsas, joka katsoo merelta kohti Intiaa. Kyseista patsasta on sanottu Intian vapaudenpatsaaksi.Thiruvalluvar oli filosofi ja runoilija, joka eli joskus  ajanlaskun alussa. Hanen ajatuksensa ja elamanohjeensa  ovat kayttokelpoisia tanakin paivana. Ihmisena olo ei ole noista paivista juuri muuttunut ja jo kivikaudella ihmisen tiedetaan olleen esim. alykkyydeltaan nykyihmisen tasolla.
Intian presidentti  vieraili joitain vuosia sitten Thiruvalluvarin patsaalla. Han kehoitti ihmisia valitsemaan omaksi elamanohjeekseen yhden tai useamman Thiruvalluvarin 12 elamanarvosta.
Viereiselle saarelle on pystytetty kaunis muistomerkki filosofi, mietiskelija Swami Vivekanandan muistolle .
Vaikka saaret olivat vain muutaman sadan metrin paassa rannasta oli merenkaynti kovaa ja suuret aallot heiluttivat saarille  ihmisia vievia aluksia.

Intian etelakarjessa yhtyvat  Arabian meri, Intian valtameri ja Bengalin lahti. Kaytin hyvakseni tilaisuutta uida kolmen meren kohtaamispaikassa. Vesi oli suolaista ja lamminta. Sari tyytyi liottelemaan varpaitaan, koska naisten uiminen on sopivaa vain vaatteet paalla. Paikanpaalle saapuneet pyhiinvaeltajat tekivat omia kastautumisriittejaan.

Kanyakumarissa paasimme vierailemaan Amman Kumarin temppelissa sisalla, koska Tamil Nadun osavaltiossa temppeleihin paasevat muutkin kuin hindut.Pukeutumissaantoja pitaa kuitenkin kaikkien noudattaa. Miehet paasevat sisaan vain ylaruumis paljaana ja lannevatteessa. Hankin itselleni dhotin (lannevaatteen), jonka opin pienen harjoittelun jalkeen pukemaan paalleni. Dhotissa on mahdollisuus saataa helman pituutta sen mukaan kuika kuuma on. Tassa ilmastossa lannevaate on oikein mukava ja ilmava vaateparsi.Temppelivierailulla saimme siunauksen ja pyhan merkin otsaamme.

Ensikosketus Keralaan

Keralan osavaltio on yksi paakohteista  Intian matkamme aikana. Tarkoitus on tutustua  Mumbain ja Kanyakumarin ( Intian etelakarki) valiseen alueeseen (2000 km).

Saapuessamme Keralon Kochin lentokentalle, lammin puhtaan oloinen ilma tulvahti vastaamme. Tunnelma oli hieman kuin saapuessa etalan kohteeseen, mutta turistilaumat ja bussit olivat poissa.
Puolityhjassa koneessa, katselimme yha uusia  kymmenien kilometrien pituisia hiekkarantoja lentaessamme Mumbaista rannikon suuntaisesti kohti  etelaa. Goa jai puolivalissa taaksemme.

Joet, jarvet ja kanavat  muodostavat Backwaters nimisen vesiston, josta Kerala on kuuluisa. Alueella kasvatetaan riisia, kookosta ja kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmia.
Kochin kaupunki on syntynyt niemimaalle ja usealle saarelle. Nopea ja mukava tapa liikkua ovat vesibussit.

Turistialue on pieni, Fort Kochi, eraan saaren pohjoiskarjessa. Asuimme siella perhemajoituksessa Bastianeilla. Nama  Homestay paikat ovat eraanlaisia pikku hotelleja, joissa perheet ovat varustaneet muutamia huoneita vuokrattaviksi. Tama on oivallinen tapa tutustua puolin ja toisin. Osallistuimme mm. talon isannan siskon jarjestamalle keralalaisen ruuan valmistuskursille, jonne perheen nuoret yllattain tulivat hakemaan meidat moottoripyoralla ja skootterilla. Valmistimme ja nautimme kahden tunnin aikana keralalaista  ruokaa ja keskustelimme  intialaiseen tapaan kunkin sukulaissuhteista ja elamanhistoriasta. Sarilta kyseltiin kovasti, olenko hanelle kiltti ja itse sain kuulla olevani tamilaisen filmitahden nakoinen.

Viimeisen paivan Fort Kochissa vietimme lahes kokonaan Kathakali  Center  nimisessa kulttuurikeskuksessa. Aloitimme aamulla meditaatiolla sitarin ja tablarumpujen musiikin auttaessa keskittymisessa. Illalla seurasimme Kathakali  (tarinateatteri) esitysta. Nayttelijat ovat vahvasti maskeerattuja ja puettuja hyvin koristeellisesti. Tarinat perustuvat vanhaan hindu mytologiaan, missa hyva ja paha taistelevat  keskenaan. Illan lopuksi jaimme viela kuuntelemaan klassisen  laulu-harmooni- tabla esityksen.

Tata kirjoittaessa  viiletamme junalla maaseudun lapi etelammaksi kohti Keralan paakaupunkia Trivandrumia, nykyiselta nimeltaan Thiruvananthapurum. Intiassa kun ollaan palautettu vanhat nimet brittien siirtomaavallan aikana antamien tilalle. Molemmat nimet ovat kuitenkin viela kaytossa ja tassa tapauksessa hyva niin.

Mumbai Gate of India

Keskiyon jalkeen lauantaina koneemme laskeutui Mumbain kentalle, missa sopimamme taksikyyti hotellille odotti. Haistelimme sita kuuluisaa Intian hajua, joka ensi nuuskaisulla haisi lahinna savuavalle nuotiolle.Taksin kyydissa ei auttanut kuin pitaa kadet ristissa ja toivoa parasta. Nopeusrajoituksia ym. liikennesaantoja ei tuntunut olevan.

Mumbai on kuitenkin yllattanyt meidat helppoudellaan. Myyjat eivat ole liian paallekayvia ja kadulla saa kulkea suht rauhassa. Hotelli Bentleys Colaban alueella  on rauhallinen ja siisti. Intialainen kasvisruoka on hyvaa, joskin vahan tulista. Tyhmyyksissamme nautimme ekan aterian varsinaisessa turistirysassa Leopolds Cafessa ja saimme pulittaa lahes kymmenkertaisen hinnan tavalliseen ruokapaikkaan  verrattuna . Normihinta 2 hengen aterialta juomineen on INR 200 = 3 E

Onneksi tajusimme, ettei taalla ole sopivaa kulkea  lyhyissa shortseissa ja hihattomissa paidoissa. Sen kaltaista pukeutumista nakee vain hyvin harvojen turistien paalla. Siispa olkapaat ja polvet piiloon. Intialaiset perheet varikkaine asuineen ovat kuin suoraan saduista. 

Taman huomasi  myos kalasatamassa, missa lukuisat naiset ja lapset kuorivat vastapyydettyja katkarapuja eteenpain lahetettaviksi. Katkaravut heitettiin kalapaateista avoimissa vadeissa ylos laiturille neljän metrin korkeuteen, missa vastaanottaja otti taidokkaan kopin. Yhtaan saaliista ei lentanyt matkalla hukkaan!

Huomenna siirrymme lentaen etelaan Kochiin. Mumbaihin palaamme viela ennen kotiintuloa.

Lähdön hetki koittaa

Monta asiaa on tapahtunut ennenkuin olemme tässä pisteessä , että  suljemme kotioven  ja lähdemme kohti lentokenttää. Viimeiset 350 asiaa on  tehty tänään. Vaatii paljon järjestelyjä ennenkuin voi antautua  "Intian tutkimusmatkailijaksi."