Mysore

Shri K. Pattabhi Jois kehitti astangajoogan Mysoressa ja hanen nimeaan kantava instituutti toimii taalla. Astangajooga on tehokas mielen ja kehon toimintakykya yllapitava ja kehittava joogamuoto. Se pohjautuu Patanjalin 8-askeleiseen tiehen ja erilaisten harjoitusten kautta saavutetaan kaikki 8 askelta  Astangajoogassa on monta sarjaa ja jokainen etenee perusasioiden opettelun jalkeen omaa tahtiaan eteenpain. Suuri osa harrastajista tekee ykkossarjaa koko elamansa. Toisaalta taas viimeiseista kuudetta sarjaa tekee vain muutama ihminen maailmassa. Paastakseen joogatunneille Pattabhi Joisin instituuttiin on sitouduttava vahintaan kuukauden harjoitteluun. Tasta huolimatta instituutti on hyvin suosittu ja tunnit on buukattu tayteen kuukausiksi eteenpain. Meidan astanga-harrastuksemme alkoi viime elokuussa Salon Joogakeskuksessa ja halusimme ehdottomasti kayda vahintaankin tollistelemassa instituuttia ulkopuolelta. Ja siihen oli tyytyminen.

Chamundi-temppeli on tuhat vuotta vanha ja sijaitsee samannimisen korkean maen paalla vain vahan Mysoren keskustan ulkopuolella. Temppelista johtaa tuhat askelmaiset portaat alas ja ne paattyvat valtavan Shivan harka patsaan luo. Meidankin onneksemme ja siunaukseksemme patsaan eteen sytytettiin oljytuikku.

Mysoren keskustassa sijaitsee mahtava maharadjan palatsi, joka on kuin tuhannen ja yhden yon tarinoista . Palatsi oli maharadjan kaytossa 70-luvulle asti, jolloin maharadjojen valtaa ja omaisuutta vahennettiin huomattavasti. Nykyinen prinssi asuu yha perheineen palatsin takaosassa. Tradition mukaan joka lokakuussa vietettavan 10 paivaisen juhlan yhteydessa maharadja nayttaytyy edelleenkin kansalle tunnin paivassa. Palatsin keskella on suuri norsun ja sen kantaman katoksellisen kantotuolin mentava portti, josta maharadja aikoinaan lahti matkoilleen. Kantotuoli oli joskus niin suuri ja painava, etta sen alle tarvittiin kaksi norsua vierekkain.

Teimme Mysoressa ostoksia ja lahetimme paketin kotimaahan. Kauppoja tehtiin mm. miellyttavan Kashmirista tulleen kauppiaan kanssa, joka auttoi myos paketin tekemisessa ja postituksessa. Aluksi kaikki tavarat kaarittiin ja teipattiin tiukaksi kaaroksi muoviin. Sen paalle ommeltiin kasin tiukka valkoinen puuvillakangas, nimi ja osoite paalle ja paketti oli valmis! Varmasti kestavampi kuin pahvilaatikko, mita me olisimme ehka kayttaneet. Kotiin lahetettiin pari sangyn peitetta ja liuta sari-kankaita.

Kaupunkina Mysore oli jonkinverran stressaava ehka liittyen hotellimme keskeiseen sijaintiin. Hotelli Dasaprakash oli valtava siirtomaa-aikainen nuhjuinen kolossi, jonka asiakaskunta koostui paaosin intialaisista. Kauhea hassakka ja hardelli alkoi heti portista ulostultaessa. Kapeita katuja, lukemattomia kauppoja, rikshoja, moottoripyoria, lehmia ja ihmisia, ihmisia, ihmisia... Ensimmaisen kerran matkan aikana jopa ruokapaikan loytyminen oli hankalaa, koska kaikki kuppilat olivat aikamoisen rajun nakoisia. Onneksi hotellin ruokala oli siedettava ja siella tarjottava intialainen ruoka aivan kelvollista.

Munnar - teeta ja mausteita

Ihmettelimme jalleen kerran intialaisten junien pituuksia lahtiessamme Kottayamin asemalta kohti Kochia, mista jatkoimme paikallisbussilla iltahamarissa vuoristoon Munnarin teeviljelmien keskelle. Bussimatka oli jarkyttava huonokuntoisten, kiemurtelevien vuoristoteiden ja kovan vauhdin vuoksi. Kuljettaja teki todella kovaa fyysista tyota pitaessaan bussin tiella. Alamaet mentiin kauheaa kyytia vapaalla ja ylamaet moottoria huudattaen. Ikkunattomassa bussissa huomasi miten ilma kylmeni mita korkeammalle kapusimme.

Vietimme Munnarissa pari paivaa teeviljelmien keskella upeita maisemia ihaillen. Teimme kiertoajelun viljelmille ja vanhoille patorakennelmille rikshan kyydissa.

Lahdimme myos aamuvarhaisella 10 km:n trekille teeviljelmien keskelle kukkuloille. Brunssi nautittiin kukkulan laella, josta nakyi koko Munnar pienen laakson pohjalla. Englantilaiset aloittivat siirtomaa-aikana teenviljelyn Munnarissa ja jotkut istutukset ovatkin peraisin niilta ajoilta ja yli sata vuotta vanhoja. Teekasvi on itse asiassa puu, joka pidetaan matalana leikkaamalla.

Munnarissa kaikki perustuu teen ja mausteiden tuottamiseen. Maailmanlaajuinen yritys TATA omistaa suuren osan teeplantaaseista ja palkkaa toihin paikallista vakea. Yhtio jarjestaa tyontekijoilleen asunnon ja lasten koulutuksen ja jokainen tyontekija kuuluu jonkinlaiseen osuuskuntaan omistaen pienen maaran yhtion osakkeita. Naiset keraavat teelehdet ja heidan paivapalkkansa on nykyisin INR150, eli n.2 euroa. Se on kuitenkin enemman kuin englantilaisten aikaan, jolloin 25 rupiaa tienasi kolmessa vuodessa.

Munnar on 1500 metrin korkeudessa ja sita ymparoivat kukkulat ja vuoret, joista jotkut nousevat yli 2500 metriin. Ilma on oisin viileaa ja lampotila voi silloin laskea jopa nollan alapuolelle. Villasukat, jotka olimme varanneet lentoja ja ylijaahdytettyja busseja varten olivat tarpeen. Fleece-puserot kaivettiin myos ensi kertaa rinkan pohjalta. Paivisin lampotila nousi taas hellelukemiin.

Saavuimme Munnariin sattumalta temppelijuhlien aikaan. Aanekas kulkue kiersi pienta kaupunkia ympari, rummut ja torvet soivat ja varikkaat ryhmat esittivat erilaisia perinteisia hindu- ja heimorituaalejaan.

Munnar jai mieleemme kauniina vehreana teekaupunkina, missa elama on yksinkertaista. Teesta muistamme sen, etta, kun teesato kerataan, oksista otetaan vain nelja ylinta lehtea. Ylimmasta tehdaan valkoista, toisesta vihreaa teeta ja kolmannesta mustaa teeta. Viimeisesta lehdesta tehdaan teejauhoa tai silputtua teeta. Erot maku- ja kofeiinipitoisuuksissa johtuvat pitkalti jatkokasittelyttelysta, jossa tee kuumennetaan, tai hoyrytetaan eritavoin ja erilaisissa lampotiloissa.

Toki mielessamme pyori paluumatka bussilla takaisin  alas. Arvasimme oikein, etta kuljettaja laskisi sen vapaalla alas asti tuhatta ja sataa.

Amma's Ashram

Varkalan hiekkarannoilta 50 km pohjoiseen on toisenlainen ranta.Siella sijaitsee Armitapur ja Aiti Amman ashram. Talla rannalla ei oteta aurinkoa, saati kuljeta vahissa vaatteissa. Talla rannalla meditoidaan, kaannytaan sisaanpain ja mietitaan elaman tarkoitusta.

Ashram on muodostunut Aiti Amman entisen kotitalon maille ja laajentunut siita yha isommaksi. Amman koti oli vaatimaton huone ja lehmakatos, josta kylalaiset rakensivat Ammalle ensimmaisen temppelin. Voi sanoa, etta Amman tarina on valtava menestystarina. Koyhasta intialaisesta kalastajaperheen tytosta kasvoi henkinen johtaja, joka nykyaan auttaa hadassa olevia ympari maailmaa. Amman sanoma on, etta meidan on opittava tekemaan oikeasti pyytettomia, hyvia tekoja, jotta muutos parempaan, onnellisempaan maailmaan olisi mahdollinen. Tama onnistuu vain rakkauden ja myotatunnon avulla. Amman erityinen kyky myotatuntoon ja rakkauteeen tuli esiin jo lapsena. Ammaa pidetaan hyvantekijana, pyhimyksena ja jotkut ajattelevat hanen olevan Vishnu-jumalan avatar. Amman jarjesto auttoi mm.Aasian tsunamin uhreja 46 miljoonalla dollarilla. Jarjesto avustaa nykyaan lahes kaikissa maailman luonnonkatastrofeissa. Intiassa on kolme hanen perustamaansa yliopisto-kampusta ja paljon monia kouluja. Han on tuonut naisasialiikeelle voimaa Intiassa ja Keralan osavaltiossa luonut mm.leskenelake-jarjestelman. Amma on on myos ymparistosuojelun asialla ja hanella on oma vihrea jarjesto. On mahdotonta ryhtya luettelemaan kaikkea tassa, mutta lisaa tietoa loytyy Amman sivuilta http://www.amma.fi/

Asuimme ashramissa 15 kerroksisen talon ylimmassa kerroksessa. Huoneemme ikkunat olivat merelle pain ja raikas merituuli toi raikasta meri-ilmaa huoneeseen. Korkealta ikkunoista pystyi seuraamaan 3000 ihmisen muodostaman ashramin elamaa, joka on hyvin saannollista. Paiva ashramissa alkaa hyvin aikaisin, klo 4-5 aikaan. Aamiainen on kello 9, mutta sita ennen moni on tehnyt jo erilaisia askareita, tai toita. Toiset meditoivat ja joogaavat rannalla. Tyot tehdaan vapaaehtoisvoimin ja kaikki on hyvin organisoitua. Me osallistuimme lansimaisen kahvilan keittiotoihin iltaisin muutaman tunnin ajan. Se oli hauskaa yhdessatekemista ja toi monia uusia tuttavuuksia. Hiljaisuus ashramissa alkaa kello 23. Paivaohjelma riippuu viikonpaivasta. Aiti Amman darshan-halauspaivia on 4, ja silloin han halaa ihmisia kello 11-20 ja pidempaankin tarvittaessa. Ihmisia saapuu jatkuvasti ja Aiti Amma ottaa kaikki vastaan. Orkesteri soittaa intialaista hengellista bhajan-musiikkia lavan edessa. Laulut ovat hyvin kauniita ja niissa voi laulaa mukana. Sanat ja niiden kaannokset heijastetaan nayttoruuduille. Muina iltoina Amma meditoi yhdessa muiden kanssa rannalla, jonka jalkeen han vastaa kysymyksiin ja on lasna. Tilaisuudesta siirrytaan paalavalle, joka on todella iso, sivuilta avoin halli, jossa lauletaan bhajaneita ennen ruokailua. Amma on erittain taitava esiintyja ja toimii kapellimestarina ja esilaulajana. Hanella on kaunis aani ja han esittaa laulut tunteella. Tilaisuus huipentuu viimeiseen kappaleeseen, jossa soitetaan myos suuria kelloja ja pyydetaan siunausta Amritapurille ja ashramille. Amma poistuu ja illallisen jalkeen ashram hiljenee heratakseen jalleen toimeliaana ennen aamun sarastusta.

Oleskelumme viimeisena paivana saimme osallistua festivaaleille, jonne Amma oli kutsuttu paavieraaksi. Ashramista lahti tusinan verran busseja, jotka olivat taynna valkoisiin pukeutuneita ashramin asukkaita. Perilla odotti Ruisrokkiakin suurempi festivaalialue, jossa oli valtava teltta ja hehtaareittain myyntikojuja. Lavalla istui kymmenen mahtavan nakoista miesta hienoissa tuoleissa. Henkilot olivat poliitikkoja ja uskonnollisia johtajia. Juhlapuhujat kavivat vuorotellen kiittamassa Ammaa. Amma saapui paikalle juhlavasti koristeellisten, pyorivien sateenvarjojen saattamana ja istuutui risti-istuntaan keskelle lavaa asetetulle korokkeelle. Mahtimiehet kavivat vuoron peraan halattavana ja suutelemassa Amman jalkoja. Alue, jolla festivaali jarjestettiin on hyvin vanhoillista hindu-aluetta, jonka vuoksi naisilla piti olla hyvin peittavat vaatteet ja huivi rinnoilla.

Amma piti tervetuliasseremonian jalkeen puheen alkoholin kayton haitoista ja rakkauden ja myotatunnon tarkeydesta elamassa. Taman jalkeen seurasi Amman johtama musikkiesitys ja sitten alkoi halaus. Ennakkoarvio halattavista oli 20 000 ihmista, mutta festivaalivieraita oli viela paljon tatakin enemman. Ashramin keittiosta oli saapunut paikalle ryhma valtavine kattiloineen ja keittimineen ja he valmistivat kaikille ilmaisen ruuan. Kertakayttoastioita ei kaytetty, vaan jokainen pesi itse ruostumattomasta teraksesta tehdyn lautasensa juoksevalla vedella. Halaus jatkui pitkalle seuraavaan paivaan mutta me kaytimme puolen yon aikaan tarjottua mahdollisuutta palata takaisin ashramiin. Paikalle jaaneet jaivat auttamaan Ammaa halaus operaatiossa ja lahjojen paketoinnissa. Amma antaa jokaiselle halauksen lisaksi lahjan, joka voi olla vaikka karamelli, tai hedelma.

Om Lokah Samastah Sukhino Bhavantu 

Om Shanti ,Shanti ,Shanti

 Tulkoon Koko Maailma Onnelliseksi

Rauhaa, rauhaa rauhaa kaikkialle  

Kuvat Ammasta ja ashramista on otettu netista, koska valokuvaaminen paikalla on kielletty.